Japanin kirjoitusjärjestelmä on monimutkaisuudessaan yksi maailman kiehtovimmista - tervetuloa mukaan tutustumaan siihen!

Sinun tulee osata japanin hiragana- ja katakana-tavumerkit ennen kanjien opiskelun aloittamista tätä materiaali käyttäen, sillä tässä teoksessa kaikki merkkien lukutavat ja esimerkit annetaan vain niitä käyttäen. Kannattaa lukea myös alta osio Japanin kirjoitusjärjestelmä – se tarjoaa hyödyllistä perustietoa opiskelun pohjaksi.

Vaikka materiaali on tässä vaiheessa kokonaan sähköinen, se ei tarkoita että japania voisi oppia kirjoittamaan ja lukemaan vain ruutua tuijottaen! Merkkien kirjoittamista pitää harjoitella paperille, jotta sen oppii. Vaikka tavoitteena ei olisi sujuva käsinkirjoitustaito, käsin kirjoittaminen auttaa painamaan merkit mieleen.

Tässä teoksessa kanjimerkkejä esitellään järjestyksessä, joka keskittyy japania vieraana kielenä opiskelevalle alkeisopiskelijalle hyödyllisiin merkkeihin. Erityisesti on huomioitu peruskoulu- ja lukioikäisten tarpeita ja pyritty luomaan järjestys, joka sopii Ulla Saaren Naruhodo-oppikirjasarjan kanssa yhdessä käytettäväksi.

Vinkkejä oppimateriaalin käyttämiseen

Merkit on osiin, jotka on ensimmäistä osaa lukuunottamatta jaettu vielä pienempiin, 4–9 merkin osioihin. Kun olet käynyt läpi kunkin osan merkit, voit tulostaa tehtäväsivut ja tehdä opiskelemiisi merkkeihin liittyvät tehtävät. Tulosta myös harjoitteluruudukko ja harjoittele kunkin merkin kirjoittamista ruudukkoon.

Tällä sivustolla merkeistä annetaan perustiedot: yleisimmät lukutavat, joitakin esimerkkisanoja ja komponentit, joista merkki rakentuu. Jos haluat lisätietoja komponenteista, kutakin komponenttia klikkaamalla pääset komponenttilistaan. Muita lisätietoja, mm. paljon lisää esimerkkisanoja ja -lauseita saat jisho.org -sanakirjasta, johon on myös linkki jokaisen merkin kohdalla.

Materiaalissa toisinaan näkyvä tähti (*) tarkoittaa, että kyseisessä kohdassa käytetään poikkeuksellista lukutapaa (esim. 一人: ひとり).

Japania kirjoitetaan kolmea eri merkistöä yhdistelevällä kirjoitusjärjestelmällä, jota nykyään täydentävät myös arabialaiset numerot ja latinalaiset aakkoset. Kolme merkistöä ovat hiragana, katakana ja kanjimerkistö, joista viimeksi mainitun oppimiseen tämä materiaali keskittyy. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että nykyjapanissa kanjeilla kirjoitetaan sisältösanat (verbit, substantiivit) ja hiraganalla funktiosanat (nk. partikkelit), ja katakanaa käytetään täydentävänä merkistönä esimerkiksi muille kuin kiinalaisille lainasanoille.

Hiragana ja katakana ovat tavumerkistöjä, joilla voidaan molemmilla ilmaista japanin kielen kaikki japanin kielessä merkitystä erottavat äänteet. Kanjit puolestaan ilmaisevat ääntämyksen sijaan morfeemeja, eli merkitystä kantavia kielen yksiköitä: sanoja tai sanaa pienempiä yksiköitä. Toisin kuin aakkosiin, kanjeihin liittyy siis aina ääntöasun lisäksi merkitys (ks. kuva 1).

Kanjit eivät koostu satunnaisista viivoista ja niihin liitetyistä ääntöasuista, vaan sekä visuaalinen, äänteellinen muoto että merkkien merkitys noudattelevat monia sääntöjä. Visuaalisella tasolla merkkien pienimpiä rakenneosasia ovat vedot, joita perinteisesti lasketaan olevan kahdeksan erilaista. Kanjien komponentit muodostuvat näistä vedoista ja kukin kanji yhdestä tai useammasta komponentista. Perinteisesti komponentteja on laskettu olevan 214 (nk. kangxi-radikaalit, vuonna 1716 keisari Kangxin aikana kootun sanakirjan mukaan nimettynä), mutta käytännössä merkeissä esiintyy myös komponentteja, jotka eivät löydy tuosta perinteisestä listasta. Kaikki kymmenet tuhannet kanjimerkit koostuvat silti suhteellisen vähälukuisesta määrästä rakennuspalikoita. Kanjeja opiskellessa komponenttien tuntemuksesta on paljon hyötyä.

Kanjimerkkien luokittelua ja merkkien komponentit

Yleinen harhakäsitys on, että kaikki kanjit olisivat ”kuvamerkkejä”, mutta käytännössä vain pieni osa nykyisistä merkeistä on piktografisia eli perustuu kuviin (esim. 木 'puu'). Piktografisten merkkien (1) ohella muut kanjien pääluokat ovat 2) yksinkertaiset ideografiset merkit, jotka kuvaavat jonkin abstraktin konseptin visuaalisesti (下 'alla', 上 'yllä'), 3) yhdistelmä-ideografiset merkit (休 'lepo': koostuu komponenteista 亻 'ihminen' ja 木 'puu') ja 4) foneettis-semanttiset, joista viimeksi mainittuja on suurin osa kirjoitusmerkeistä. Foneettis-semanttiset merkit koostuvat merkin semanttisesta, suurpiirteistä merkitystä kuvaavasta osasta sekä merkin äännearvoa kuvaavasta foneettisesta osasta (ks. esimerkki alempaa). Kullakin semanttisella komponentilla on oma perusmerkityksensä, toisilla läpinäkyvämpi kuin toisilla – esimerkkejä selkeistä kategorioista ovat esim. 水 'vesi' (monissa nesteisiin liittyvissä kanjeissa) ja 艸 'ruoho' (monissa kasveihin liittyvissä kanjeissa).

Komponentin tärkeä erityistapaus on radikaali (部首 bushu, suomeksi myös esim. tunniste, juuriosa). Kunkin kanjin komponenteista yksi tietty on radikaali, ja tätä komponenttia käytetään kanjien luokittelussa. Latinalainen merkistö on helppo järjestää kaikille tutun aakkosjärjestyksen mukaan, mutta kanjien määrän vuoksi niiden kohdalla järjestys ei voi perustua ulkoa opeteltavaan listaan. Siksi kanjit on perinteisesti järjestetty kangxi-radikaalien mukaan: kukin kanji löytyy paperisesta sanakirjasta siihen liittyvän radikaalin kohdalta. Usein radikaali on mielekäs merkin kannalta: tyypillisesti semanttis-foneettisen merkin semanttinen tai foneettinen osa, mutta ei läheskään aina.

Kanjien fonologinen arvo perustuu tyypillisesti sekin komponentteihin, sillä foneettis-semanttiset merkit ovat syntyneet siten, että uutta sanaa vastaavalla tavalla äännettävää sanaa kuvaavasta merkistä on luotu uusi merkki lisäämällä siihen eri semanttisesta kategoriasta vihjaava merkitysradikaali. Esimerkiksi merkki 青 'sininen', jonka eräs ääntöasu on SEI, on yhdistetty komponenttiin 日, 'aurinko', jolloin on saatu kirkasta säätä tarkoittava merkki 晴 SEI. Käytännössä nykyjapanissa nämä yhteydet ovat harvoin näin yksinkertaisia, sillä foneettis-semanttiset yhdistelmämerkit on pääosin lainattu kiinasta, ja merkin tai komponentin ääntämys on usein muuttunut ajan myötä.

Lista perinteisistä kangxi-radikaaleista löytyy esimerkiksi Wikipediasta, myös yleisyyden mukaan järjestettynä.

Kanjien erilaiset lukutavat ja muita esimerkkejä

Tyypillisimmillään kanji kuvaa siis sekä merkitystä että ääntämystä. Kiinassa kanjeilla on yleensä yksi tai enintään muutama ääntöasu, mutta japanissa tilanne on monimutkaisempi. Merkeillä on sekä nk. japanilaisia lukutapoja, kun'yomi (訓読み) että nk. kiinalaisia lukutapoja, on'yomi (音読み). Kun-lukutapa on tyypillisesti morfeemin japanilainen ääntämys, esimerkiksi merkillä 人 hito, 'ihminen'. On-lukutapa puolestaan on lainattu kiinasta ja perustuu siten morfeemin kiinalaiseen ääntämisasuun, merkin 人 tapauksessa niitä ovat jin ja nin. Sekä kun- että on-lukutapoja saattaa samalla merkillä olla myös useita: on tärkeä muistaa, missä yhteydessä käytetään mitäkin lukutapaa. Yleensä kanjimerkkien esiintyessä yksinään, yksittäisinä sanoina, käytetään niiden kun-lukutapaa. Sen sijaan yhdyssanoissa on tavallisesti käytössä on-lukutapa. Esimerkiksi alla olevassa lauseessa ovat käytössä sekä kun-lukutapa hito että yhdyssanassa nihonjin ‘japanilainen’ on-lukutapa jin.

その 人 は 有名な 日本人 です。
sono hito wa yuumei na nihon+jin desu.
”Se henkilö on kuuluisa japanilainen.”

Moniin kanjisanoihin liittyy hiraganalla kirjoitettuja osia. Okurigana tarkoittaa kanjisanaan hiraganalla liitettyä taivutuspäätettä esimerkiksi verbeillä ja adjektiiveilla. Esimerkiksi sanassa 大きい ookii ‘iso’ kanjiin liittyy kahden hiraganamerkin pituinen pääte. Okuriganan ohella kanjeihin liittyy toisinaan muitakin liitteitä, kuten kohtelias etuliite o-/go- vaikkapa sanassa ご質問 ‘kysymys (kohteliaasti)’.

Kanjien komponenteista oli puhetta Luokittelua-osan alussa. Tutkitaan esimerkkinä kanjia 時, ‘aika, tunti’. Se jakautuu kahteen vierekkäin olevaan komponenttiin, jotka ovat 日 ja 寺. 日 on merkin radikaali eli komponentti jonka perusteella se luokitellaan. Komponentti 日 tarkoittaa mm. päivää, ja se toimiikin tässä merkissä merkitystä kuvaavana komponenttina: merkki liittyy jotenkin ajan kulumiseen. Merkin 寺 merkitys on temppeli, eikä se liity merkityksensä puolesta kanjiin 時, vaan toimii foneettisena komponenttina (ääntämystä kuvaavana komponenttina): sen on-lukutapa on ji, samoin kuin 時-merkinkin.

Monesta komponentit koostuvat vielä pienemmistä komponenteista. 寺 koostuu päällekkäin olevista komponenteista 土 ‘maa’ ja 寸 ‘tuuma’, jotka nekin historiallisesti olivat foneettinen ja semanttinen osa, vaikka niiden osalta yhteys ei enää nykypäivänä ole selvä.

Vetojärjestys, eli missä järjestyksessä merkki kirjoitetaan, on tärkeä osa japanilaisia kirjoitusmerkkejä. Merkin vedot eli ”viivat” joista merkki koostuu, kirjoitetaan aina tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn suuntaan. Lisäksi huomiota pitää kiinnittää siihen, että vedot ovat oikeassa paikassa ja oikean kokoisia suhteessa toisiinsa.

Kun tuntee vetojärjestyksen perusperiaatteet, merkit on helpompi kirjoittaa tasapainoisen näköisiksi. Tietoa vetojärjestyksestä ja vetojen määrästä tarvitaan myös silloin, kun edessä on tuntematon merkki, joka pitäisi katsoa sanakirjasta. Perinteisen paperisanakirjan ohella myös ”piirrä merkki hiirellä tai sormin” -tyyppinen sanakirja (saatavilla esim. www.jisho.org -sanakirjassa) toimii vain, jos vetojen suunta, järjestys ja määrä on ainakin suunnilleen oikein.

Japanilaisessa tekstissä kukin merkki vie yhtä paljon tilaa sekä pysty- että vaakasuunnassa. Kirjoittamista on hyödyllistä siis harjoitella ruutupaperille. Voit halutessasi tulostaa ruudukon, joka on jaettu vielä neljään pienempään ruutuun esimerkiksi Print-Kids-sivustolta (Esimerkiksi tämä ruudukko)

Vetojärjestyksen perussäännöt

Niin kanji- kuin kanamerkitkin noudattavat näitä ohjeita:

1. Vasemmalta oikealle

Vaakasuuntaiset vedot vedetään vasemmalta oikealle. Moniosaisessa merkissä edetään vasemmalta oikealle.

2. Ylhäältä alas

Pystysuuntaiset vedot vedetään ylhäältä alas. Moniosaisessa merkissä edetään ylhäältä alas.

3. Vaakasuuntainen veto ennen pystysuuntaista

Lisää sääntöjä

4. Laatikon vetojärjestys

Neliönmallista laatikkoa piirrettäessä aloitetaan vetämällä vasen reuna alas, sitten piirtämällä ylä- ja oikea reuna yhtenä kulmanmuotoisena vetona ja lopuksi viimeistellään piirtämällä alareuna vasemmalta oikealle.

5. Ympäröidessä ensin katto, sitten sisältö, lopuksi lattia

Kun laatikon sisällä on vetoja, sisältö tulee ennen kuin laatikko suljetaan. Muita esimerkkejä ympäröinnistä ovat esimerkiksi 国 ja 回. Ympäröinti voi olla myös osittainen, jolloin laatikon sulkeva veto puuttuu, kuten merkissä 同.

6. Merkin lävistävä pystyveto viimeiseksi

7. Keskusta ennen laitoja pystysuuntaisesti peilautuvissa merkeissä

Huomaa, että tässä pystyveto ei lävistä muita vetoja kuten kohdan 6. merkissä 中. Symmetrian ei tarvitse olla täydellinen, eikä se tarkkaan katsottuna sitä oikeastaan koskaan olekaan. Mm. merkki 水 ja komponentti 忄ovat muita esimerkkejä tästä säännöstä.

8. Viistot vedot ensin oikealta vasemmalle, sitten vasemmalta oikealle

Tämä sääntö saattaa kuulostaa ristiriitaiselta ensimmäisen ”vasemmalta oikealle”-säännön kanssa, mutta kun miettii, minne kynä/sivellin jää vedon loppuessa, niin tämä järjestys helpottaa merkkien kirjoittamista.

9. Alaosan ympäröinti viimeisenä

Näistä viimeisinä piirrettävistä komponenteista yleisin on ⻌ variantteineen, mutta näitä on muutama muukin, kuten 廴 merkissä 建.

10. Pilkut ja muut pienet lisäykset viimeisenä

Tähän vaikuttaa hieman pilkun tai vastaavan sijainti, mutta perusperiaate on lisätä ne viimeisenä.

11. Silloin, kun komponentit eivät ole toistensa päällä tai sisällä, merkit kirjoitetaan komponentti kerrallaan

Tarkista vetojärjestys aina, kun opettelet uutta merkkiä, sillä toisinaan järjestys noudattaa joitakin lisäsääntöjä tai perinnettä niin, ettei oikeaa vetojärjestystä pysty päättelemään vain näillä ohjeilla. Joskus samankaltaisissakin merkeissä vetojärjestys on erilainen. Esimerkiksi merkit羊 ja 王 tehdään eri järjestyksessä: 羊(kaikki kolme vaakavetoa ennen pystyvetoa) ja 王 (vaakaveto, pystyveto, vaakaveto, vaakaveto).

Tämä materiaali on julkaistu Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International-lisenssillä, joka tarkoittaa, että materiaalia saa hyödyntää omassa opetuksessaan vapaasti, myös muokaten – kunhan käyttö on epäkaupallista. Mikäli haluat muokata materiaalista oman versiosi, voit täältä löytyvän datan lisäksi pyytää käyttöösi muita materiaalin teossa hyödynnettyjä tiedostoja, jaamme ne mielellämme. Voit myös pyytää käyttöösi esimerkiksi tietynlaista Anki-pakkaa, sillä meidän on helppo generoida niitä automaattisesti datan pohjalta.

Materiaali pyrkii olemaan mahdollisimman monikäyttöinen, vaikka pääkohderyhmä ovatkin nimenomaan B2- ja B3-tasolla japania opiskelevat suomalaiset. Voit valita, mitä kaikkea materiaalia hyödynnät omassa opetuksessani.

Olemme pyrkineet valitsemaan opetettavaksi merkkejä, jotka ovat hyödyllisiä alkeistason opiskelijalle, helppoja oppia ja havainnollisia esimerkkejä japanin kirjoitusjärjestelmästä. Otimme huomioon myös opiskeltavien merkkien sopimisen B2- ja B3-japanin opiskelun Naruhodo-kirjasarjaan. Kokonaisuus 1 sisältää siten Naruhodo 1 -kirjan sanastoon ja teemoihin sopivia merkkejä, kokonaisuus 2 liittyy Naruhodo 2 -kirjaan ja niin edelleen. Myös esimerkkilauseiden kielioppi ja muu sanasto vaikeutuvat suunnilleen samassa suhteessa. Kanjeja voi tietenkin opettaa myös muussa tahdissa.

Japanissa äidinkieliset puhujat opiskelevat merkkejä paikallisen opetusministeriön määrittelemässä järjestyksessä, joka on luotu äidinkielisten puhujien tarpeita silmällä pitäen. Siksi se ei ole kovinkaan mielekäs järjestys japania vieraana kielenä opiskeleville. Japania vieraana kielenä opiskeleville on kehitetty lukuisia erilaisia opiskelujärjestyksiä. Tämän materiaalin järjestys keskittyy kielen yleisimpiin merkkeihin jonkin verran monia muita yleisiä opiskelujärjestyksiä enemmän. Näin opiskelija pääsee hyötymään kielitaidostaan jo varhaisessa vaiheessa.

Tässä materiaalissa annetaan vähemmän lukutapoja ja esimerkkisanoja kuin monissa muissa. Näin opiskeltavan sisällön määrä pysyy hallittavan kokoisena. Merkeistä annetaan vain lukutapoja, joista löytyy alkeistasolla mielekäs esimerkki. Pääosin opetetaan vain yhdyssanoja, joiden molemmat osat opiskelija oppii joko samassa osassa tai on oppinut aiemmin. Esimerkkisanoina on käytetty joskus yhdyssanoja, joiden toinen merkki opetellaan myöhemmin tai jota ei tässä materiaalissa opetella erikseen. Tällaisia yhdyssanoja esiintyy tehtävissä vain lukuharjoituksissa, niitä ei tarvitse osata kirjoittaa. Kaikista opituista sanoista on kyseisen osion tehtävissä ainakin yksi tehtävä, ja aiemmin opittuja merkkejä esiintyy myös myöhemmissä tehtävissä ja esimerkkilauseissa, joten opiskelija kertaa jatkuvasti aiemmin oppimaansa.

Yhdellä tähdellä (★) merkityissä tehtävissä esiintyy ainoastaan merkkejä, jotka opitaan samassa osassa. Kahden tähden tehtävissä (★★) esiintyy lisäksi aiemmissa osissa opeteltuja merkkejä. Kolmen tähden tehtävät (★★★) ovat haastavampia tehtäviä, joissa opiskelijan pitää lisäksi itsenäisesti hakea merkkejä esimerkiksi onlinesanakirjasta. Myös tehtävätiedostoista voi pyytämällä saada käyttöönsä muokattavat docx-tiedostoversiot.

Merkkien komponenttijako perustuu Chise-tutkimusprojektin komponenttijakoon, jota Aino Haavisto kehitti edelleen gradussaan.

On hyvä huomata, että mikäli sivustolta hakee selaimen hakutoiminnolla, niin haku ei ulotu “kiinni olevien” tekstilaatikoiden sisältöön vaan ainoastaan otsikoihin.

当教材はクリエイティブ・コモンズのライセンスにおいて、非営利目的のみ利用・編集等が可能です。なお、教材はリンクを通してシェアしております。ライセンスはCC BY-NC-SA 4.0です。

当教材は中学校から始める外国語としての日本語の漢字教材で、自主学習にも適しています。教材作成に当たっては、国家教育委員会の「Jippii japaniaプロジェクト」からの援助を受けております。

教材作成メンバーはアイノ・ハーヴィスト、マリ・キマネン、イェンニ・ペンシッカラ、タカネン隆江の４名です。お問い合わせはjippii.japania (at) gmail.comです。あらゆるお問い合わせにお答えできるよう努めます。また、各教育現場において当教材がどのように活用されたか等、お聞かせいただけると大変嬉しく思います。

Anonyymi palautelomake palautteen antamiseen ja materiaaliin jääneiden virheiden raportointiin

Datan lähteet sekä sen käsittelyyn käytetty ohjelmakoodi

Vetojärjestyskuvat, luonut Ulrich Apel (Versio 2016/04/26)

Vetojärjestys-animaatiot johdannossa (Ladattu 8.3.2021)

Jisho-internetsanakirja

Aino Haaviston kanjiaiheinen pro gradu -työ

Kertaa sanastoa Anki-ohjelmalla: